keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Peruukkikarvan varassa?

Peruukit toisinaan tuntuvat jakavan mielipiteitä. Ne joko eivät näytä hyvältä tai oikeilta. Ne kiristävät ja kutittavat. Niissä tulee kuuma ja ne painavat. Ne ovat huonolaatuisia ja maksavat paljon. Oikeanlaisia on vaikea löytää. Niitä myydään netissä ja se on este ostamiselle. Ne vievät paljon säilytystilaa. Niitä on vaikea leikata oikeanlaisiksi tai stailata. jne.

Kaikkia ajatuksia ja aivoituksia en minäkään ole kuullut tai sitten muista, mutta coneissa tulee ainakin nähtyä kaikenlaista. On hienosti stailattuja ja upeita peruukkeja, jotka pukevat kantajaansa ja sopivat hahmolle kuin puunappi silmään. On niitä Aprillin halpalaarista ongittuja onnettomia karvatupsuja, joilla tuntuu olevan kokoajan karvanlähtö. On hyvälaatuisia peruukkeja, joille kuitenkaan ei ole vaivauduttu tekemään yhtään mitään. On omilla hiuksilla tehtyjä verrattomia suorituksia ja myös niitä omilla karvoilla kasattuja hämmennystä tuottavia pöheikköjä. Ja on myös heitä, jotka menevät omilla hiuksillaan jotka eivät ole yhtään samanlaiset kuin hahmolla itsellään on - onko kyse peruukkikammosta, hiustenleikkuukammosta, hiuslisäkekammosta, piittaamattomuudesta, oman hiustyylin itsekkäästä esittelystä vai jostain muusta?

Peruukkineitsyitä ja muita varten ajattelin koota pienen peruukki-myytin murtajan, sillä olen aika useaan otteeseen päässyt asiasta luennoimaan, joten mikseipä sitä saman tien tänne jakaisi. So here it goes ja lisää kysymyksiä saa esittää ja vastaan niihin jos eivät minua moiset kumoon saksi!

Väite 1. "Peruukit ovat huonolaatuisia."
Vastaus: Jotkut ovat, mutta se ei todellakaan tarkoita että kaikki olisivat. Suurin osa Suomen Aprillin/Punanaamion/Pilailupuodin halvimmasta valikoimasta on täysin kertakäyttökamaa, jos sitä edes kerran viitsi päässään käyttää. Tiimarin tuotteista puhumattakaan! Nämä kuontalot on tarkoitettu aikuisten kosteisiin pikkujouluihin tai lastenkekkereille, mutta muuta käyttöä en niille totisesti keksi. Hintalaatusuhde on useimmiten näiden kavereiden kanssa on aivan tuntematon käsite. Hieman kalliimmat peruukit taas ovat jo ihan hyviä (Punanaamiossa ainakin). Paremman laadun perässä itse suuntaan usein Ebay:hin. Tämä sivusto on laaja nettihuutokauppa, jolla on useita myyjiä ja valikoimakin on laaja. Laatukin saattaa vaihdella, mutta niin kuraiseksi se ei pääse kuin Suomen halpisperuukit. Mutta kyllä ebay:stakin löytyy "kosteiden juhlien" rupukamaa, mutta ne kannattaa suosilla ohittaa. Kyllä ihmissilmäsi erottaa laatueron. Kannattaa myös ottaa huomioon, että jos kuva on otettu salamalla tai huonossa valaistuksessa niin väri voi olla poikkeava.

Esimerkkinä eroista joita tuli hakusanalla "short green wig". Tuo mies oli niin esimerkillisen pelottava, että hän sai kunnian tulla mallaamaan tänne minunkin blogiini. Ei usein mosia herroja vastaan kävelekään!



Väite 2. "Peruukit ovat kalliita."
Vastaus: Jos luit ensimmäisen vastauksen niin hyvä, sillä tulen viittaamaan siihen tässä vastauksessa, kiitos! Peruukeja myydään ylihinnoiteltusti, alihinnoiteltusti ja siltä väliltä. Suomessa harrastetaa tuota ensimmäistä ja valmiiksi stailatut peruukit ovat myös kalliimpia. Mutta hyvän peruukin voi saada myös yllättävän halvalla. Itselläni on peruukki (ja useampikin) josta maksoin n. 10-12€ tai jotain vastaavaa ja sitä on ihailtu useaan otteeseen ja luultu minun omiksi hiuksikseni. Lisäksi peruukki on ihanan pehmeä, mukava ja kaikin puolin käyttötarkoituksensa täyttävä, eikä ollut hinnalla pilattu. Samalla hinnalla Suomesta ette saa mitään vastaavaa (ellei cosplaykaverilta käytettynä!). Hinnat voivat kuitenkin hämmentää itse kunkin. Yläpuolen kuvan a.) peruukki (ihastuttava miesmalli!) on hintavampi kuin viereinen ilmestys (20€ ja 16,5€). Nämä hinnat sisältävät postituskulut.

Peruukille usein tuo lisää hintaa seuraavat seikat: laatu, pituus, lisäkkeet, stailaus, se että se on luokiteltu cosplay peruukiksi jollekin tietylle hahmolle..jne. Postituskulut lisäävät hintaan osaansa, jos niitä on. Peruukki tulee kuitenkin monissa tapauksissa halvemmaksi, kui yirtys saada omista hiuksista irti juuri sitä oikeaa sinisen sävyä.

Väite 3. "Peruukit kiristävät ja kutittavat ja ovat muutenkin epämukavia."
Vastaus: Erittäin peruukkikohtaista. Useissa peruukeissa on mahdollisuus säätää peruukkin "kireys" juuri sopivaksi omalle pään ympärykselle. Rintaliivi-vertaus niiden kuvaamiseksi olisi ehkä suhteellisen osuva, mutta mitä luultavammin nokkela cosplaypiipero keksii ratkaisun vaikka ilman rintaliivejä. Kutiaminen voi olla yhteydessä tuohon kireyteen ja siihen että peruukkia on pidetty pidemän aikaa. Se voi olla myös laatukysymys se, tai sitten peruukkisukkahautomon tekosia. Jos peruukki on hyvä ja oikeanlainen, niin se ei ole epämukava. Silloin jopa unohdat, että sinulla on päässäsi peruukki eikä sitä tavallista tukkaa, joka on piilotettu peruukkisukan poimuihin. Epämukavuutta voi kuitenkin olla näkökentän puute, suuhun ja silmiin tulevat hiukset ym. Tämä seikka hoituu yksinkertaisesti pienellä saksimisella. Peruukin tulee olla mukava, jotta voit olla ja elää sen kanssa luontevasti. Oma käytöksesi tekee peruukista uskottavaman, eli jos sinä tunnet itsesi hyväksi sen kanssa niin tämä voi säteillä positiivisesti ympäriinsä. Nyt kyllä aloin selittää jo asioita erityisen hämmentävästi, hmm.

Väite 4. "En voi ostaa netistä, koska en osaa eikä se varmaan ole mahdollistakaan."
Vastaus: Internetissä ostosten tekeminen on arkipäiväistynyt ja enää siihein ei vaadita VISA:aa. Jos sinulla on esim. tavallinen visa electron, niin on täysin mahdollista, että voit yhdistää tämän kortin Paypal-tiliin/tunnukseen. Paypal on usein suosituin maksutapa, sillä se on turvallinen molemmille osapuolille. Tilille voi siirtää rahaa, mutta se ei ole tarpeen sillä Paypal voi veloittaa ostokset suoraan omalta pankkitililtäsi. Ostosten tekeminen Paypal maksuvälineenä erityisen kätevä, mutta kortin linkitys voi tuottaa ensikertalaiselle ja muillekin vähän ihmetystä. Lue Visa Electronin kytkeminen Paypaliin tai googleta lisää ohjeita jotka soveltuvat itsellesi parhaiten.

Jos et itse pysty ostamaan netistä, niin saatat kuitenkin tietää jonkun joka pystyy, jolloin varmasti voit pyytää palvelusta tältä henkilöltä. Itse olen tässä tapauksessa maksanut esim peruukin hinnan lisäksi vähän ekstraa, jotta välikätenä toimiminen olisi mukavampaa.

Väite 5. "Peruukit näyttävät luonnottomilta."
Vastaus: Tämä riippuu taas peruukista, mutta useimpia peruukkeja voisi hyvin luulla katajansa omiksi hiuksiksi. Se kyllä riipuu vähän väristä ja muusta, mutta eivät shokkiväritkään luonnottomilta näytä. Vain hieman erikoisilta. Omalla kohdallani kirkkaan oranssia peruukkiani on usein luultu täysin omiksi hiuksiksini ja minulta on kysyttykin miten olen onnistunut värjäämään ne moisiksi. :D

Väite 6. "Peruukkeja ei voi pestä."
Vastaus: Useimmat peruukit voi pestä. Jos ne on ostettu esim. jo moneen kertaan mainitusta Ebaystä, niin myyjillä on siellä usein peruukkikohtaiset pesuohjeet. Mutta tässä myös yksi: Lisää pesuvatiin viileää vettä ja hieman shampoota. Laita peruukki vatiin ja pese hellävaraisesti. Huuhtele kylmällä vedellä ja kuivaa peruukkia hieman pyyhkeellä tai/ja jätä kuivumaan peruukkipäähän. Jos peruukkipäätä ei ole, niin ei sitäkään välttämättä tarvitse, kunhan peruukki saa kuivua rauhassa. Harjaa peruukki vasta kun se on kuiva!

Väite 7. "Peruukin voi helposti suoristaa suoristusraudalla."
Vastaus: Ei, ellei peruukki ole näitä ihania heat resistant peruukkeja. Niiden kanssa saa leikkiä suoristusraudalla, kihartaa ja suoristaa. Mutta jos et siedä onko peruukillasi kyseinen ominaisuus niin käytä mieluummin kuumaa vettä. Iske peruukki peruukkipäähän ja kuumaa vettä päälle ja kuivumaan. Suoristusraudan kuumuus voi olla aivan liikaa rakkaille tekokuiduille. Kuuma vesi niksi kuitenkin toimii hyvin, joten sillä itse pelaisin ja olen pelannutkin! Muukin muotoilu kannattaa suorittaa kuumalla vedellä, jos peruukkisi ei ole heat resistant luokitusta.

Väite 8. "Peruukit vievät paljon säilytystilaa."
Vastaus: No jaa, minusta ne menevät verrattaen pieneen tilaan. Ei niitä koko ajan tarvitse pitää peruukkipäässä olohuoneen takanreunalla, kun mahtuvat sellaisenaan kaapinhyllylle.

Jne.

Jos lisää kysymyksiä tai ylipäätään mitään on mielessä (kuten että olen selittänyt jotain ihan väärää) niin ilmaiskaa toki itseänne. :D

tiistai 26. lokakuuta 2010

Ei ihan peruslista.

nsi vuoden ja muitakin tulevan tuulia sitä toisinaan ajautuu miettimään, erityisesti kun ideoita tulee koko ajan lisää ja mitä yllättävämpiä ne sitten sattuvat olemaan niin pakkohan ne lopulta on toteuttaa. En tiedä jaksanko tehdä tästä toisintoa, mutta mainitsen kyllä nämä herrat sillä ovathan he osa minun ensi vuotta!

Animeconiin olen tulossa hivenen leijuen ja verta oksentaen (toivottavasti en tätä harrasta liian pahasti). Kyseinen cosplay on Heart no kuni no Alice nimisestä mangasta ja pelistä, ja hahmonani on Nightmare. Otome tyylisten pelien hahmot ovat kieltämättä cosplayn kannalta hauskoja, sillä tavoitteet on asetettava korkealle. Cosplayni on osa ryhmää, jota iloinen Ada lapsi on koonnut kasaan. Sen verran sanon vaan että rakastan niitä Nightmaren vaatteita. Vielä ainakin ellei hirveää taistelua saada niiden kanssa sitten aikaiseksi.

Akagami no Shirayukihimen Obin ajattelin repäistä ehkä Traconiin, mutta en tiedä vielä. Se riippuu paljolti siitä mihin coniin saamme puhuttua vuoden 2010 アセマ Station Ekitou ryhmämme. Tähän ryhmään olen tekemässä Tampereen, joten ehkä siksi hingun Tampereen suuntaan, mutta katsoo nyt. Niin ja Animeconiin tai jonnekin muualle olin ajatellut Commander Keenin Keeniä, sillä eikös Acon ole nyt poikkeuksellisen pitkä? Hmm. Lisäksi listalla on Pokémon gijinka, ellei useampikin... c;

Desua kohti vilkuillen on tiedossa rullaluistimet, eli Air Gearin Agito/Akito luvassa. Kiroilu ja rullaluistelu onnistuu hyvänä combona vähän liiankin hyvin. Kun oikeanlaiset työkalut ja uudet rullat että laakeri ym. saan hankittua, niin tavoitteena on tehdä rullaluistimistani kaksipyöräiset Air Trekit. Desuun kyllä saattaa olla luvassa jotain astetta musikaalisempaa myös.




Noniin, nyt kun olen ollut mukamas mukava ja käynyt läpi nuo höpinät, niin voin kertoa näitä "paljastamattomia" suunnitelmia.

Ensimmäisenä ehkä yllättävin, eli Stocking hullun hauskasta animesta Panty & Stocking with Garterbelt (パンティ&ストッキングwithガーターベルト). Onhan siitä mangakin muuten, mutta en ole vielä ehtinyt sitä lukemaan. Mutta kuten näette, kyseessä on tyttöhahmo. Kuinka brutaalia. Ne jotka ovat sarjan pariin eksyneet tietävätkin, että Stocking ja minä jaamme ainakin yhden saman ominaisuuden; rakkauden makeaan ja jälkiruokiin. Älkää vain luulko että vain sen takia olisin tätä cosplayta tekemässä KÖH KöH.Se vain on yksi hyvä syy monien joukossa! Toivottavasti saan itsestäni revittyä esiin goottineidin, hmm.



Toisena listatalle pääsee AUTO. Ei välttämättä heti sano mitään tai muistu mieleen, mutta kyseessä on WALL·E elokuvasta tuttu autopilotti ja sen inkarnaatio, eli ihmisversio. Viime syyskuussa tuli pitkästä aikaa katsottua tämä elokuva ja vastustamattomuus otti pitävän otteen. Jos joitain muita robotteja elokuvasta voisin kuvitella cossaavani niin ensimmäisenä mieleen tulee oranssia vilkkuaan välkyttävät HALT! botit. Aivan ihania ja hiivatin ärsyttäviä. ♥



Kolmas tulee sarjasta nimeltään Ghost Stories tai paremminkin Gakkō no Kaidan (学校の怪談). Ja tämä tyttöjen alusvaatteista kirjaa pitävä tyylitajuton poikalapsi on nimeltään Hajime Aoyama. Kyseinen sarja on aivan loistava, joten haluan tehdä siitä cosplayn vaikka nuo vaatteet ovat ... sanotaan vaikka sitten että jännittävät. Koska oma pääni on sekaisin, pidän molemmista dubbauksista. Alkuperäinen japaninkielinen on ei mitenkään poikkeava ja täten myytit ja tarinat saavat pelottavampaa tuntua. Englannin kielinen dubbi muistuttaa itseäni paljon Yu-Gi-Oh: The Abridged Series:ia, South Parkia ja jotain muutakin. Erittäin sokerisessa hämärässä mielentilassa jaksot osoittautuivat suureksikin viihteeksi.



Tulkoon takaisin tuo kultainen 80-luku ja My Little Ponyt! Äitini luona häneen koneella on kuva ja nimi siitä ponista mitä olen tekemässä, ainakin näin muistelen ja toivon. Jonkin asteinen inkarnaatio, mutta ponius on silti ja tietenkin lautasella. Ei tietenkään kirjaimellisesti, hyvänen aika! Mutta tämä se oma ponini ei ole. Poni on niitä aitoja vanhoja eikä näitä järkyttäviä Bratz brändiä tapailevia otuksia.



Tokyo Godfathers on yksi niistä jouluajan elokuvista, jonka mielelleen katsoo uudelleen joka vuosi. Mutta eipä siitä ole paljon cosplayta nähty (miksiköhän?!). Talvisessa Suomessa tämän tyylinen asuhan olisi oikein mukava ja lämmin. Hana-neiti on hieno mies. Nyt täytyykin mennä sanomaan että en ole ennen transvestiittia cossannut. Vai olenko tietämättäni?




Viidentenä tulee Halinallet / Care Bears! Paluu menneisyyden outoihin VHS kaseteilla seikkailleisiin karvanalleihin voisi vaikuttaa pelottavalta, mutta kun listalta löytyy jo My Little Ponyt niin ei sovi enää luulla yhtään mitään ... ainakaan liikoja. Mutta Noita Sydämetön / No Heart on uskottava pahis, joka on suhteellisen harvinaista. Tai lähinnä No Heart omaa Voldemortmaista karismaa tai jotain selittämätöntä. Tämä cosplay on ollut listallani jo pitkään ja tahdon totisesti sen toteuttaa. Niin ja kun kerran Voldemortkin tuli mainittua niin kerrottakoon että hänen nuoruuden itseään, joka tunnetaan paremmin nimellä Tom Riddle, olen ajatellut cossata.

Lista tuntuu jo pitkältä, oudolta, hieman poikkeukselliselta, jännältä ja ties miltä. Lähinnä vaikuttaa, ettei tästä mitään perinteisen tuntuista cosplay listaa tullutkaan. Mutta omasta mielestäni idearikkaus ja se ettei aina cossattaisi jotain niin itsestään selvää kuin Hetalian Amerikkaa, Miku Hatsunea ja muita nykyajannarutoja. Jos samaa cossia on yli tusina, menee silmissä jo puuroksi. Itse haluan cosplayata sitä mikä tuntuu hyvältä, hauskalta, kivalta ja omalle kohdalle sopivalta. So what jos cosplayni voi kääntyä "oudommaksi" sen takia että teen pukuni niistä jutuista, mikä minua silloin sattuu innoittamaan. Jos se on minusta hyvä niin saa kelvata muillekin. Olen niin raaka etten jaksa enää välittää muiden mielipiteistä, mutta tätä en tarkoita pahalla. Mutta tuskin nyt mua joku alkaisi teurastamaan jos haluaisin cossata Viidakkovekara Juusoa, Tabalugaa tai vaikka Hannu Hanhea... Ellei se joku ole sitä mieltä että cosplayta saa repiä irti vain mangasta/animesta ja j-rockista. tms.

Mutta jos joskus Miku Hatsunea cossaisin, niin se olisi tämä asu:



Aka en koskaan sanonut etten koskaan cossaisi tätä hahmoa, mutta jos koskaan teen sen niin se tulee olemaan tämä phantom-versio, josta en ole nähnyt pahemmin asuja. /fin.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Cosplaykuvan tiedottomat tiedot.

Cosplaykuvien jakaminen internetissä ja niiden esille laittaminen on erityisen yleistä, sillä onhan tämä harrastus helposti kameran avulla taltioitavissa ja digitaalisuuden aikakaudella niitä osaa levittää pikkulapsikin.

Itseäni kuitenkin häiritsee tässä se että liian usein kävelee vastaan sellaisia teoksia, joiden kuvauksesta/tai vastaavasta ollaan jätetty kokonaan pois hahmon nimi / sarjan nimi / tekijän nimi. Vaikka cosplayasun olisi tehnyt itse ja sitä itse kantaakin, niin eikö kuitenkin tulisi osoittaa jotain kunnioitusta ja ilmaista hahmon olevan peräisin jostain muualta kuin oman ompelulaatikon pohjalta? Vaikka hahmo olisikin erittäin tunnettu ja kaikki sen tietäisivät, niin ei se estä parin pikku © merkin lisäämistä. Ja jos merkki tuntuu vaikealta ja arvuuttavalta, niin voihan omistussuhteen muotoilla sanaista-arkkua hyödyntäen.

Tietojen pois jättäminen myös häiritsee tutkimustyötä, sillä usein cosplayta ollaan vertaamassa alkuperäiseen lähdekuvaan. Toisinaan se vain ärsyttää, mutta pistää miettimään että eivätkö nämä henkilöt sitten kestä kyseistä vertailua? Vai onko hahmo noussut niin pahasti päähän, ettei cosplayaaja erota sitä omasta itsestään? Kyllä, menee jo spekuloinnin puolelle mutta mistäs sitä koskaan tietää. Itse samaistun hahmoon ja imen vaikutteita sillä, ainakin omasta mielestäni, cosplaysta saa irti enemmän kun kyseessä ei ole pelkkä ulkokuori. Aivan larppaukseksi homma ei kuitenkaan mene, mutta hahmouskottavuutta tällä keinolla voi rakentaa. Tietyt hahmoille ominaiset maneerit, tottumukset ja sun muut ovat myös sovellettavissa valokuviin erityisen helposti. Tämä tekee kuvista parempia, jos ei laadullisesti niin ainakin sillä tasolla että asiaan on paneuduttu.

Takaisin tähän tietojen uupumiseen, jos vaikka pikaisesti. Joillakin sivuilla se hoituu suhteellisen helposti (esim. Cosplay.com), mutta muuten näillä sivuilla ei ole pahemmin kehuttavaa. Deviantartissa kuvauksen kirjoittaminen voi hoitua sen sijaan mallittomasti, sillä kyseinen sivu ei ole omistautunut cosplaylle vaan on taidesivusto. Siellä on hyvä valikoima cosplayta ja kiinnostavia groupeja, mutta myös joukko piittaamattomia ihmisiä sillä heitähän on kaikkialla. En itsekään ole mikään puhdas pulmunen mutta sentään yritän. Lisäksi valokuvaajat ja mallit on hyvä mainita, sillä osa "maineesta ja kunniasta" kuuluu heillekin. Emme useimmiten lillu yksin hillopurkissa, vaikka toisinaan asia näin olisikin.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Kirppuja vai timantteja?

Cosplay ja kestäväkehitys, voiko noista kahdesta edes tulla sanaparia tai mitään muutakaan? Ei sen puoleen ettei kestäväkehitys sanana olisi täydellisen ylikäytetty, niin kuin se on, ja etteikö allekirjoittanut (pakko tätäkin käyttää, kun kieliklisee sekin) sitä itse nieleskelisi pitkin hampain. Päästäkseni itse asiaan, jätän kielellisen dissaamisen nyt väliin. Vaikka sillekin olisi paikkansa...

On varmasti cosplayharrastajia, jotka ymmärtävät sen päälle että kirpputorit ja kierrätys ovat ihan hienosti hyödynnettävissä tässä harrastuksessa. Mutta varmasti on myös niitä lapsia, jotka suosivat kulutuspiikkiä erityisesti jos vanhempien varat tms. ovat käytettävissä. Mutta onko kaikki saatava uutena ja pakkausmuovilta tuoksahtavana? Uskoisin että itse tasapainoilen jossain keskivaihella. Peruukit ja useimmat kankaat ostan uusina, kuten myös hiusvärit. :D Kierrätyspuolelta hyödynnän monenlaista minkä katson mahdolliseksi, kuten vaikka kauluspaidat ja muu mikä on sillä hetkellä saatavissa. Sekin riippuu aina niin paljon tarjonnasta ja suunnitteilla olevista asuista.

Kierrätyskeskukset ovat tarjonnaltaan monipuolisia ja omasta mielestäni lyövät kyllä UFFin laudalta ja lujaa. UFF kierrättää, mutta lähinnä pelkkiä vaatteita ja nekin tuntuvat saaman samat hinnat kuin missätahansa vaatekaupassa tätä nykyä. Kierrätyskeskuksista saa edulliseen hintaan vaatteita, kenkiä, vöitä ja kaikkea muutakin tavaraa, joita voi hyödyntää propeissa tai lavastuksessa (jos otatte cosplaystanne kuvia). Kierrätyskeskuksissa on usein myös alennuksia jo alhaisista hinnoista ja myös opiskelijakorttia vilauttamalla saa loppusummasta viilattua pois tietyn prosenttimäärän.

Kuvan vetoketjujen kpl hinta oli 0,50€.
Alle eurolla olisi myös mukaan liiennyt joku 50 nappia tai enemmän


Näiden lelukuulosuojaimien alkuperäinen hinta oli 0,70€.
Ne ovat BLACK&DECKERit, eli samalta valmistajalta miltä oikeat esikuvansakin.


En mene kuitenkaan sanomaan, että UFF olisi aivan huono vaihtoehto, sillä onhan sielläkin valikoimaa ja euronpäivät, jolloin hintataso alkaa vähän mennä järkevämpään suuntaan... Eihän loppujenlopuksi UFF hyväntekeväisyyteen anna kuin riipaisun. Olempas kriittinen, hmph. Sitten on Fida ja muita peruskirppareita, joilta voi tehdä yllättäviäkin löytöjä. Tai sitten juuri niitä!~ Kannattaa myös muistaa ihan perusvaatekauppojen OUTLET-osastot, sillä sieltäkin löytyy toisinaan ihan mukaviakin juttuja. Yhdestä hupullisesta liivistä maksoin Seppälän kyseisellä osastolla 3,50€.

Tässä vielä jotain, mistä ajattelin saada jotain yllättävää aikaiseksi:

Kun olin lapsi, ne olivat verhoni.


Myös entisen cosplayn kierrätys kannattaa!
Eli nämä ovat rikkipuhki kuluneista Gold kengistäni.

lauantai 28. elokuuta 2010

Confusion!

Kuinkakohan moni hämmentyisi jos oikeasti vain menisin ja cossaisin seuraavaa japanilaista artistia..?






Ja ne jotka miettivät, että miksi tämä hämmentäisi, eivät mitä luultavammin tiedä etten ole vielä tänä päivänäkään julkisesti cossannut naishahmoja/naisia/tyttöjä tai mitä ikinä ovatkaan. Kaappicosplayta toki, mutta ei koskaan missään conissa tai tapahtumassa. Huvittavaa sinänsä.

Naiscosplay listani on aina ollut kovin niukka, mutta tässä olisi se ajatukspohjaisena: Kaiko (Vocaloid), Kino (Kino no tabi), Kururu (Air Gear), Mini (yläpuolella olevissa kuvissa esiintyvä artisti), ihmislapsia syövä geisha sekä ehkä jotain muutakin, tyyliin jotain Gakkō no Kaidanista. Ehkä. Toteutus aina hieman takertelee. Kaiko ja Kino ovat molemmat melkein valmiita kumpainenkin, joitain puutoksia lukuun ottamatta. Mekkokangas on Kaikolla vieläkin hakusessa. Toisinaan tuntuu, että mustan kankaan saatavuus on aivan liian huono, eteenkin silloin kun sitä tarvii. Siis sellaisen käyttökelpoisen, roskaa kyllä löytää ja ylihintaista villakangasta tietenkin.

maanantai 16. elokuuta 2010

summer KO hit!

Suomessa suurin osa coneista on erityisen kesäkeskeisiä - sen puoleen että ne järjestetään kesällä. Toki oli mainiota, että Tracon tänä vuonna oli kesällä, sillä Animecon oli jäissä, mutta... Olisi mukavaa, jos tapahtumia olisi muulloinkin kuin kaikki yhdessä sumassa. Sillä asujen tekeminen ainakin voi käydä aika tiukoille, kun tapahtumien välissä on se viikko jos toinenkin. Lisäksi rahoitus asiat - jos rahaa meni enemmän siihen edelliseen coniin, onko seuraavaan edes mahdollisuutta päästä? Nämä toki ovat cosplayta harrastavan conikävijän murheenkryynejä, eivät conijärjestäjien. Tietenkin tiloja, kuten kouluja, on helpompi saada käyttöön kesäaikaan - hyvin ymmärrettävää. Mutta kävijöitähän voi tulla vähemmän, kun tapahtumia on samoihin aikoihin useampi. Mutta jos rahoituksen suhteen uskalletaan pelata sen päälle, että kyllä kulut katetaan (vaikka näin ei ehkä kävisikään) ja ei aleta pelaamaan varman päälle. Onhan sitten syksyllä ja keväällä koulut...

Conivuosi on kuitenkin jakautunut hyvin epätasaisesti. Lisäksi varsinaisesti cosplay-painotteisia coneja ei oikeasti ole. Cosplay gaala on ainoa tapahtuma, jossa cosplay on pääteemana. Mutta se on surullisen pieni ja varsinaista hyödyllistä ohjelmaa ei ole, joten se ei vielä oikein innosta. Ensivuonna toki Kosucon, joka toivottavasti tulee olemaan ja onnistumaan. Voisi ehkä itsekin osallistua moisen järjestelyyn, kiinnostaisi kieltämättä kun pää on aina täynnä näitä parannus yms ehdotuksia niin voisi niitä käytännössäkin soveltaa...

Tästä tuli jokseenkin aika -mindless- pohdintaa.

DEATH ROW ryhmä tulee sitten kun coneja taas on tai muta tapahtumia. Harmittaa vaan kun hyvä idea napsahtaa nuppiin niin Suomen "conivuosi" on kulunut loppuunsa. Suomessa silti on ihan mukavasti näitä coneja, mutta silti on juuri se harmittanut ettei ole ollut tuota mikä Kosuconista on tulossa. :3

torstai 29. heinäkuuta 2010

black sheep

Viime viikonloppuna oli sitten Ropecon, tuo roolipelialan suurin tapahtuma.

Siitä on aina, joka kerta, jonkin sortin murinaa ettei cosplay kuuluisi millään hiivaa tuohon tapahtumaan, sillä se on roolipelitapahtuma. Ymmärrettävää tietenkin on, etteivät kaikki missään nimessä toivo näitä cosplay scenen maanvaivoiksi luettavia yaoihugrapeme-lapsukaisia. En toivo minäkään. Olisin ollut paljon onnellisempi jos Traconissakaan en olisi kuullut "LIVE YAOITA" huudahdusta ja nähnyt moista sitä viittä sekunttia kauempaa, jolloin jo suuntasin täyttä kyytiä kohti sisätiloja...

Jokaisessa scenessä on mustat lampaansa. Niin myös kuuleman mukaan Ropeconin roolipeliharrastajissa. Ainakin niin väittäisin, koska omasta mielestäni ei ole yhtään reilua mennä kieltämään ihmisiä harrastamasta cosplayta vain koska tapahtuma on rpg tapahtuma. Harrastan itse roolipelejä, larppaaminta, cosplayta ja ties mitä muutakin ja omasta puolesta hävettää, että joku on mennyt tälläisiä lausuntoja heittämään. Hävettää juuri sen takia, että mitä luultavammin käytetty argumentti on ollut täysin pohjaton. On olemassa lukemattomia roolipelejä, larppeja ym jotka pohjautuvat johonkin animeen/mangaan yms tai niissä esiintyviin hahmoihin tai maailmaan jne. Jos joku luulee tosiaan että roolipelaaminen on pelkkää D&D'tä, niin täytyy olla erityisen sivistynyt heppu tai sitten ei.

Toiseksi, tietävätkö nämä ihmiset että cosplay on saanut alkunsa juuri scifi tapahtumista, vaikka sitä tällä haavaa uskoisi? Nykyään scene on japanin vaikutuksen alainen, kuten huomattukin, mutta aika muuttaa meitä kaikkia. Toisaalta myös tuntuu, että cosplay harrastajat ovat näissä asioissa yhtä pihalla kuin räntäsateen runnomat lumiukot. Vai että Ropeconiin ei saa mennä kuin historiallisissa vaatteissa jotka sijoittuvat 1***-luvulle, tms? Siis tarkoittaako tämä, että heidän mielestään kaikki larppaajat tms. larppaavat vain historiallisia pelejä tms? Parasta lääkettä tähän kaikkeen kieltämättä olisi se, että tietämättömät jaksaisivat itseään sivistää, eivätkä he vain eläisi olettamuksiensa luomassa kuplassa.

Sitä vaan miettii, että pysyykö Ropecon elossa, jos siellä tälläistä ei niin positiivisia kommentteja pannaan toisinaan lentämään? Itse olen pitänyt Ropeconista juuri sen tähden, että roolipelit ovat niin paljon moniulotteisempia kuin useimmat muut asiat mistä on jokin scene sitten muodostunut. Mutta tälläinen tahdittomuus hieman hämmentää, sanon vain. Pitäisi antaa kaikkien kukkien kukkia.

Mutta kannattaahan sitä aina miettiä sopiiko jokin asu tapahtumaan ja sen teemaan. Ja jos Ropeconiin tullaan vain se takia, että se on "con", jossa voi pistää hetaliat ojossa pusupiiriin niin ... sitten varmasti voi miettiä onko tuleminen tapahtumaan niin välttämätöntä, jos ohjelma tai muukaan ei oikeasti kiinnosta. Hetaernut voivat jäädä toisiaan kotisohvilleen pusuttelemaan, kiitos.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

one don't give a fuuu-, but i do

Toisinaan kieltämättä tuntuu sieltä, että olen niiden harvojen joukossa joille yksityiskohdat ovat cosplayssa tärkeitä. Siis korostan että kaikki muukin tietenkin on, mutta pieniä yksityiskohtia ei sovi jättää kaiken muun varjoon tai tyystin unohtaa. Joskus se tietenkin tuntuu vähän saivartelulta ja perfektionismin hieman jo haiskahtavalta huipulta.

Mutta edelleen olen sitä mieltä että jos osallistuu cosplay kilpailuun ja asu on ihan ok ja sitten otetaan erityisen suuriresoluutioinen kuva ... kieltämättä ne käsikarvat tuntuvat jo siinä vaiheessa aika suurilta kärpäsiltä näytössä. Ehkä älyvapain esimerkki, mutta kuitenkin.

Kuitenkin näiden outojen aasinsiltojen kautta pääsemmekin siihen että toisinaan se sitten harmittaa, kun kaikki eivät yhtä yksityiskohtiarakastavia ole. Jos hahmolla on selvästi vaikka punaiset tai keltaiset tms silmät, niin ne piilolinssit toisivat asiaan oikeasti sitä ulottuvuutta vaikka kaikki eivät koe sitä tärkeäksi. Myös meikkaamiseen ihmiset kiinnittävät tavattoman vähän huomiota tai sitten liehuu kajaali, ripsari ja ties mikä aivan liikaa. Kultainen keskitie, mikä? Ehkä se eldoraado juustosta löytyisi...

Ja tuokin oli vain johdanto siihen, että toisinaan ärsyttää se että ihmiset kyseenalaistavat ja ihmettelevät yksityiskohtauskollisuutta. No siis jos haluat että peruukkisi näyttää aidommalta, kannattaisi kulmakarvoissa olla samaa sävyä... No siis jos hahmolla on tämän väriset silmät niin siksi ne on... yms. yms.

Olen varmaan ainoa ihminen joka aikoo päästä yli luistelu traumastaa vain ja ainoastaan cosplayn tähden. Ihan oikeasti. Löin lapsena pääni niin pahasti luistellessa, että en sen jälkeen ole usklatanut luistella kertaakaan - vain koulussa pakotettuna ja se oli hirveää kidutusta. Olin ainoa joka mieluummin lähti maastohiihtämään jonnekin puskaan, vain välttääkseni luistelun. Ja nyt neljän vuoden harkinnan ja laantuneen hypen jälkeen päätin että viimein cosplayaan Air Gearin Akitoa/Agitoa. Sen tähden hankin rullaluistimet ja opettelemaan rullaluistelemaan - toivoen että pääsen yli traumoistani. Toivon totisesti että opin, sillä haastavuutta lisää 1) silmälappu 2) pakkopaita 3) roikkuvat koukut 4) mahd. puuttuvat suojukset 5) vaaleat housut JNE. Fuuuu- mä kuolen. Onneksi mulla on kaksi opettajaa! :3

Cosplay vaatii joiltakin suurempia harppauksia, joiltain ei...

one point!

Koska olen blogiholisoitunut ihminen, organisoinnin ja muun rakastaja - ei ole syytä jättää cosplay blogia tekemättä sillä siihen suunnatulla materialla on jo muut blogit liioin saastutettu ja jos ei kaikkia edes kiinnosta niin fiksu vermu rajaa osa-alueita ja tekee liikaa blogeja. Kurjempaa aloitusta en siis näköjään tällekään keksinyt. Kelpuutettakoon.