perjantai 23. syyskuuta 2011

Kilometri karvaa ja tulevaisuuden takut

Pitkät peruukit voivat olla monelle niin ihastuksen kuin pelon ja kauhistuksen aihe. Ne ovat ihania ja nättejä, mutta mikä tuska onkaan selvitellä niistä takkuja, ilman että revit samalla puolet peruukista pois. No karkeasti ilmaistuna.

Aoi Kunieadalla (kts. edellinen merkintä) on pitkät hiukset. Animessa ne toisinaan ulottuvat takamukseen asti. Siksipä olin ostanut neitiä varten piiiiiiitkän peruukin. Olin jo aikaisemmin siihen leikannut otatukan mallilleen, mutta nyt kun otin sen taas esille...

OH GUH UGGUUUUU.

Hiusta oli niin paljon, että olisin voinut kulkea ihan hyvin ilman paitaa. Jaah, luonnotonta hiustenpaljoutta ei kyllä ollut kiva katsella eteenkään kun se varmasti menisi helpommin takkuun mitä enemmän sitä olisi. Siksipä varustauduin eilen illalla harjoilla, hoistosuihkeilla, ohennussaksilla ja saksilla (kampaamosakset nekin). Operaatio oli haastava, sillä en voinut pitää samalla peruukkipäästä kiinni. Välillä siihen juoksi koirani Runo ja peruukki ja pää lensivät kaaressa lattialle. Niin ja koitin puhua samalla vielä puhelimeen, noh... Loppuun urakan sain Kiran avustuksella, joka piti päästä kiinni kun minä leikkasin peruukin uuteen uskoon.

Lopulta peruukki oli paljon muikeampi ja luonnollisempi ja yksinkertaisesti - ihana.

Toki kun sitä päähäni koetin niin mieleen tuli että tuosta vielä pitäisi lyhentää ja sitä ja tätä, mutta ainakaan tukka ei ollut enää palikka. Nyt se jopa näytti sen hahmon tukalta, jolle se kuuluu. Tosin ehkä joskus otan kuvia muuten kuin yöllä se päässä - koska nyt oli tajuttoman väsynyt. Mutta eipä tuo mitään kun sain mukavanlaisen lookin tukalle aikaan. Vati kyllä hiukan hoitosuihketta sen oikominen sen jälkeen kun Runo viskoi sen lattialle... Ehh.

Vielä todisteet miltä se näytti päässäni! Huaa!

Väsynyt mäy on väsynyt... U__U

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Punaisia häntiä




Olen kuronut umpeen Beelzebubin ottaman jaksoharppauksen. Putosin kelkasta, kun pitkään minua palvellut koneeni irtisanoi elämänsä ja kuoli. Ei nyt lopullisesti, mutta ei siitä käyttökelpoista saa - ainoastaan tiedostot on pelastettu. Kannettavissa tietokoneissa tosiaan vaan tuntuu olevan se itsetuhomekanismi. Silti se otus minua palveli joku kuutisen vuotta, joka on aika paljon kannettavalta, Puolikuntoisena se kuitenkin oli enemmän kuin puolet tuosta ajasta.

Asiaan, eli tässä tapauksessa pukuiluun. Beelzebubin mainitseminen oli oleellista sillä toivon, että saan Aoi Kunieda cosplayn hyvälle mallille ja mukavasti johonkin coniin. Kyseessä varmastikin tulisi olemaan olla olevan kuvan mukainen versio. Peruukki on jo hankittuna, joitain housu-ehdokkaita on (animessa ja mangassa erilaiset) ja sitten vielä takki. Muut tissin /piilotushärpäkkeet/ ovat sitten jo kaapissa. :3



Kuniedasta tietenkin voisi tehdä myös sen koulupuku-version, viitaten myöhempiin jaksoihin jne. Koulupuvun kanssa vaan itseni pitäisi harjoitella niitä tyttömäisempiä poseja, asentoja ja eleitä. Treeniä, treeniä! Vaikka Kunieda ei aina mikään mahdottoman tyttömäinen hahmo olekaan, jonka tähden tästä pidänkin.

Mutta lyhyt hame on lyhyt...



Kunieda on pitkä ja olen iloinen, että pitkiäkin tyttöhahmoja löytyy (jotka ovat myös minun mieleeni). Hauskaa olisi tietenkin saada kokoon koko Red Tails (Nene, Chiaki, Yuka ja Ryōko) vaikka sitten tekisinkin tuon myöhemmän version Kuniedasta. Toisaalta Beelzebubia ei taida seurata kukaan kaveripiirini työtistä, tai mistäs sitä tietää? Sarja nyt on omanlaisensa ja sekavuudessaan viehättää itseni kaltaisia örrikkejä. Animen viimeisimmissä jaksoissa Ryōko ja Yuka ovat osottautuneet sellaisiksi hahmoiksi joista myös pidän. Haha.

Nene Omori



Chiaki Tanimura




Yuka Hanazawa



Ryōko Asuka



No tässä nyt jotain suunnitelman tapaisia. On niitä toki enemmänkin, mutta mitä sitä nyt kaikesta selittämään. Muuta kuin että Keenin kypärä on hankittu ja se pitäisi maalata. Maalauksen jälkeen asu melkein olisikin jo valmis kun kypärä on ollut se isoin juttu. Yay sille. :3

On kuusi asiaa jotka teidän täytyy kertoa

Viv taggasi.

On kuusi asiaa jotka teidän täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi taggaat kuusi blogia ja linkkaat blogin ales joka sinut linkkasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa.

1. Cossi joka on vähiten suosikkisi ja syy.
Jaa-a. Näitä on monia, koska itsekriittisenä paskana niin sanon. Ensimmäinen tietenkin voisi olla se kauhein, mutta ehkä kauheammaksi menee kun ns. taitoa on jo kertynyt ja pieleen menee? En osaa nimeta jotain erityistä inhokkia suoralta kädeltä. Mutta muistan kuinka kuolin siihen suihkutettavaan hiusväriin jossain muinaisessa Kikuconissa kun cossasin 1.kerran Goldia. Se tökötti oli kuin liimaa, hiuslakkaa ja ... en osaa sanoa mutta hyih.

2. Huonoin kokemus conissa.
Varsinainen con Japani päivä ei tietenkään ole, mutta päättömät tappouhkaukset ja uhkaukset menevät kyllä käsittämättömyyden ja idiotismin piikkiin - eli huono kokemus kyllä! Muutamissa coneissa huonona kokemuksena on ollut se, ettei ole päässyt seuraamaan haluamaansa ohjelmaa tms. kanssa ihmisten toimesta.

3. Huonoin conisi ja syy.
No oisko se se Japani päivä ja mainituista syistä? Tosin ei ole varsinainen con, mutta niissä ei kyllä vastaavaa ole (onneksi!) sattunut.


Kolme postiivista asiaa jotka täytyy kertoa.

1. Lempicossisi ja syy.
Voi ei, näitäkin on monia. Usein asian onnistumiseen liittyvät vahvasti myös ympärillä olevat ihmiset. Jos tätä ei oteta niin huomioon niin aina pinnalle pääsee Yami Yugi, Jyväskylän Animeconiin tekemäni mahdoton tukkajumala ja pelien kuningas. Tuolloin olin cosplayn alkutaipaleilla ja tein asua pitkään - eniten aikaa meni ajatustyöhön. Mutta se tunne kun lopulta sain ne hiukset pysymään miten halusin ja oli kivaa - ei ole sen voittanutta! Omista hiuksista sellaisen piikkikasan askarteleminen vaati tuntien työtä, mutta se oli sen arvoista. :3



2. Paras kokemus.
Tästä ei pääse ylitse - Hopeanuoli!musikaali ehdottomasti, kaikessa komeudessaan. Upea laumamme oli ja on upea, vaikka taistelu tekniikkaa vastaan oli karhutappeluitakin kirvelevämpää. Mutta voitto oli suurempi, kun se oli tuntunut mahdottomalta. Takahashin kiitokset olivat ehdoton ykköskokemus.


Kuva © Sirja Lyömiö


3. Paras conisi ja syy.
^ Elikkäs viimeisin Tracon. Syynä se, että mahdottomastakin voi tulla mahdollista ja ilman tähdenlentojakin voi toivoa. Auuuuuu!

Long time no cosplay?


En ole vähään aikaan tehnyt merkintöjä tänne saati merkittävämpiä cosseja koonnut, ellei nyt vaikka sitten Phantom!Mikua (kuva) lasketa. Syy on varmaan monillekin selvä, nimittäin Hopeanuoli!musikaali. Cosplayhin musikaaliprojektin ollessa työn alla en ole ehtinyt pahemmin panostaa.

Bakaconissa vedin ylleni Helsingin Animeconista tutun Diamond cosplayn ja toisena päivänä yllätin Mistynä (Pokémonista molemmat). Mistyn haluaisin tehdä uudelleen ja parempana, sillä se oli hätäisesti kasattu puhumattakaan siitä että aamulla peruukin laittaminen ei mennyt nappiin tahi hakaseen.
Desuconissa Pokémon linjaus jatkui ja hahmona oli Pokémon White & Black peleistä Shadow Triadin jäsen - yksi niistä identtisistä pikselininjoista. Olin menossa myös Animeconiin ja osallistumassa Heart no kuni no Alice-ryhmään Nightmarena. Turkuun lähteminen kaatui kuitenkin henkilökohtaisista syistä. Nightmaren cossaaminen ei ole kuitenkaan mennyt pöytälaatikkoon, pitää löytää vaan sopiva sää! Heh.
Sitten oli vielä Ropecon, jonne lauantaina Phantom!Mikun otin mukaan. Opin että tyttömäisiä poseerauksia pitäisi oikeasti harjoitella, kun ne eivät suju luonnostaan. Eteenkin kun lisää tyttöhahmoja pukuiltavana olisi... Ropeconin sunnuntain asu nyt ei sitten ollut cosplayta - vaan suomalaisuutta! Kaksi saunavihdalla, saippualla ja muulla varustettua sisukasta suomalaista saunatonttua kiersi Dipolissa saunoja jahtaamassa. Tonttuilu oli hauskaa, erityisesti kun sen kautta tuli tutustuttua suomalaisiin uskomuksiin, taruihin ja sepityksiin.

Mutta tänne minua oltiin taggattu ainakin kahteen meemailuun, joten pitäisiköhän niihin tutustua. Toinen taisikin olla jo melkein loppuun kirjoitettuna, jos oli. Blogspot vaan käyttöliittymältään ei ole niin Reweproved että jeps.