Kilometri karvaa ja tulevaisuuden takut

Pitkät peruukit voivat olla monelle niin ihastuksen kuin pelon ja kauhistuksen aihe. Ne ovat ihania ja nättejä, mutta mikä tuska onkaan selvitellä niistä takkuja, ilman että revit samalla puolet peruukista pois. No karkeasti ilmaistuna.

Aoi Kunieadalla (kts. edellinen merkintä) on pitkät hiukset. Animessa ne toisinaan ulottuvat takamukseen asti. Siksipä olin ostanut neitiä varten piiiiiiitkän peruukin. Olin jo aikaisemmin siihen leikannut otatukan mallilleen, mutta nyt kun otin sen taas esille...

OH GUH UGGUUUUU.

Hiusta oli niin paljon, että olisin voinut kulkea ihan hyvin ilman paitaa. Jaah, luonnotonta hiustenpaljoutta ei kyllä ollut kiva katsella eteenkään kun se varmasti menisi helpommin takkuun mitä enemmän sitä olisi. Siksipä varustauduin eilen illalla harjoilla, hoistosuihkeilla, ohennussaksilla ja saksilla (kampaamosakset nekin). Operaatio oli haastava, sillä en voinut pitää samalla peruukkipäästä kiinni. Välillä siihen juoksi koirani Runo ja peruukki ja pää lensivät kaaressa lattialle. Niin ja koitin puhua samalla vielä puhelimeen, noh... Loppuun urakan sain Kiran avustuksella, joka piti päästä kiinni kun minä leikkasin peruukin uuteen uskoon.

Lopulta peruukki oli paljon muikeampi ja luonnollisempi ja yksinkertaisesti - ihana.

Toki kun sitä päähäni koetin niin mieleen tuli että tuosta vielä pitäisi lyhentää ja sitä ja tätä, mutta ainakaan tukka ei ollut enää palikka. Nyt se jopa näytti sen hahmon tukalta, jolle se kuuluu. Tosin ehkä joskus otan kuvia muuten kuin yöllä se päässä - koska nyt oli tajuttoman väsynyt. Mutta eipä tuo mitään kun sain mukavanlaisen lookin tukalle aikaan. Vati kyllä hiukan hoitosuihketta sen oikominen sen jälkeen kun Runo viskoi sen lattialle... Ehh.

Vielä todisteet miltä se näytti päässäni! Huaa!

Väsynyt mäy on väsynyt... U__U

Punaisia häntiä

Olen kuronut umpeen Beelzebubin ottaman jaksoharppauksen. Putosin kelkasta, kun pitkään minua palvellut koneeni irtisanoi elämänsä ja kuoli. Ei nyt lopullisesti, mutta ei siitä käyttökelpoista saa - ainoastaan tiedostot on pelastettu. Kannettavissa tietokoneissa tosiaan vaan tuntuu olevan se itsetuhomekanismi. Silti se otus minua palveli joku kuutisen vuotta, joka on aika paljon kannettavalta, Puolikuntoisena se kuitenkin oli enemmän kuin puolet tuosta ajasta.

Asiaan, eli tässä tapauksessa pukuiluun. Beelzebubin mainitseminen oli oleellista sillä toivon, että saan Aoi Kunieda cosplayn hyvälle mallille ja mukavasti johonkin coniin. Kyseessä varmastikin tulisi olemaan olla olevan kuvan mukainen versio. Peruukki on jo hankittuna, joitain housu-ehdokkaita on (animessa ja mangassa erilaiset) ja sitten vielä takki. Muut tissin /piilotushärpäkkeet/ ovat sitten jo kaapissa. :3



Kuniedasta tietenkin voisi tehdä myös sen koulupuku-version, viitaten myöhempiin jaksoihin jne. Koulupuvun kanssa vaan itseni pitäisi harjoitella niitä tyttömäisempiä poseja, asentoja ja eleitä. Treeniä, treeniä! Vaikka Kunieda ei aina mikään mahdottoman tyttömäinen hahmo olekaan, jonka tähden tästä pidänkin.

Mutta lyhyt hame on lyhyt...


Kunieda on pitkä ja olen iloinen, että pitkiäkin tyttöhahmoja löytyy (jotka ovat myös minun mieleeni). Hauskaa olisi tietenkin saada kokoon koko Red Tails (Nene, Chiaki, Yuka ja Ryōko) vaikka sitten tekisinkin tuon myöhemmän version Kuniedasta. Toisaalta Beelzebubia ei taida seurata kukaan kaveripiirini työtistä, tai mistäs sitä tietää? Sarja nyt on omanlaisensa ja sekavuudessaan viehättää itseni kaltaisia örrikkejä. Animen viimeisimmissä jaksoissa Ryōko ja Yuka ovat osottautuneet sellaisiksi hahmoiksi joista myös pidän. Haha.

Nene Omori


Chiaki Tanimura



Yuka Hanazawa


Ryōko Asuka

No tässä nyt jotain suunnitelman tapaisia. On niitä toki enemmänkin, mutta mitä sitä nyt kaikesta selittämään. Muuta kuin että Keenin kypärä on hankittu ja se pitäisi maalata. Maalauksen jälkeen asu melkein olisikin jo valmis kun kypärä on ollut se isoin juttu. Yay sille. :3