Näytetään tekstit, joissa on tunniste cosplay. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste cosplay. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

20% viileempää

Musikaali syö niin paljon aikaa, että cosplay jää huomattavasti vähemmälle. Olenkin sen jo varmaan jossain mutkassa todennut. Nyt kuitenkin Kikuconiin puuhailin jotain, jota ei tämän blogini cosplaylistalta taidakaan löytyä.



SEHÄN ON RAINBOW DASH NIISTÄ PIKKUPONEISTA!


Yep. Dash-asua on ollut hauska työstää tässä kaiken ohella. Hiuslisäkkeitä ja värikkyyksiä on tullut hiljalleen tilattua ja Lontoon reissulta tarttui mukaan tarkoitukseen enemmän kuin sopiva vyö. Se tosin ei pahemmin asussa vilku, sillä paita on aika pitkä. Mutta tärkeä tehtävä sillä on, koska eivät ne housut muuten ylhäällä pysy!

Varsinainen työ alkoi, kun ostin ideoimaani "t-paitahuppariin" kankaat. Tähän tarkoitukseen palveli Tapiolan Eurokangas, jossa hyvän aikaa pyörittyäni päädyin kirkkaasti taivaansiniseen kankaaseen. Väri ehkä on sinisempi kuin Rainbow Dashin vaaleansininen on, mutta en taida Kurtun tavoin olla kovin yöpaitakansaa. (Tämä tuntui nerokkaalta vitsiltä, mutta nyt koitan itse jotenkin edes tajuta sitä.) Sinisen lisäksi otin samaista kangasta myös valkoisena ja sitten siniselle sopivaa lankaa, koska eihän sitä epämääräisiin varastoihin kannata luottaa sillä sävyjä maailmassa on. Vappuna huristelin saumurilla kaikki mahdolliset pätkät, kun ensin olin silpunnut kankaan paidan näköisikis paloiksi. Tämä ihan siksi, että olin äitini luona = saumuri pelastaa päättelyä vihaavan. Samalla myös askartelin paitakangasta, copic-löyhkää ja rautalankaa sisältävät pienet siivet...

Kengistä olin saanut kivoja visioita ja nämä pienet siivet olivat osa näitä visioita. Etsin huolellisesti läpi monet kenkäosastot oikeanlaisten base-kenkien kuva silmissä kiiluen. Lopulta Citymarketin lastenosastolta löytyi juuri sellaiset kengät, mistä olin saanyt tykyttäviä mielikuvia ja visioita. Oikeastaan kyseessä oli ihan tavalliset "paksummat perustennarin tapaiset mut ei tennarit kuitenkaan"-kengät. Kuva ehkä selventää asiaa paremmin, kuin minun villi määritelmäni.



Ensimmäinen asia minkä kenkiin halusin, olivat nuo siivet. Niitä pystyy sisään pujotetun rautalankakehikon avulla vääntelemään ja ennen kaikkea - ne pysyvät kuosissa! Reuna on vähän röpelöinen, kun piti vain testata, mutta sitten tykästyinkin for reals! Siivet saivat copic-rajauksen päälle vielä ihan oikeaa kangasväriä, joka tummensi reunoja ihan kivasti. Kangasväri uinnille pääsivät myös valkeat kengännauhat, joista tuli vaaleansiniset. Itse kengät saivat seuraavan käsittelyn: (RD cutiemark - pilvi) x 4 + (2 x sininen viiva) + siivet. Tuo kuvissa photobombaileva pilviveikko kuuluu muuten kalustoon, koska tyyny on kiva.




Sateenkaarihiukset ovatkin sitten asia aivan erikseen. Ensi alkuun tietenkin piti tarkistaa onko oikeanlaisia peruukkeja olemassa, mutta pian päädyin vaihtoehtoon lisäkkeet + omat hiukset. Ensimmäisenä tilastin testiksi 1x violetin- ja 1x punaisen viiden klipsin pituisen hiuspätkän. Kyseiset karvat osoittautuivat varsin ihaniksi, joten tilasin samanlaisia vielä 1x vaaleana blondina ja 1x punaisena. Samalta myyjältä vielä tilasin samaan settiin fullheadin verran valkeita lisäkkeitä. Visioni aineksia tilatessa eivät vielä olleet selvät, mutta nyt voinen ilokseni myöntää, etten tule käyttämään kaikkia tilaamiani lisäkkeitä. Mutta parempi, että lisäkkeitä oli nyt enemmän kuin liian vähän! Muuten olisi iskenyt paniikki.

Hiusten laittaminen oli ehkä suunnitteluosion haastavin tehtävä, mutta lopulta aivoni tuottivat mieleisen, kivan ja toimivan ratkaisun. Ajattelin vinoutua ja painottaa tukan pään vasemmalle puolelle. Olin saanut Seppälästä halvalla isoja hiuspinnejä (maksoin niistä euron), juuri oranssinpunaisia ja possunpunaisia. Oikealta puolelta pinnien ja lakan avulla saisin hiukset mukavasti juoksemaan kohti vasenta korvaa. Ainakin näin toivoin ja ajattelin. Pinnit ja lakka olivat yhdistelmänä aika kivuliaita irrottaa ja semi vaikea hallita, jos joku karva lähtikin karkuun. Takatukka minulla oli jo lyhennettyä niin menin ja värjäsin sen sinivihreäksi about kämmenen kokoiselta alueelta oikean korvan takaa. Omissa hiuksissa oli blondia, oranssia ja punaista sekä nyt myös sinivihreää.

Sateenkaaresta uupui vielä aimo väripläjäys, jota täydentämään oli ne ihanat lisäkkeet hankittu! Tästä seuranneet asiat osoittautuivat addiktoivaksi. Nimittäin siis lisäkkeiden värittäminen! Alapuolen kuvassa ovat kaikki RD-lisäkkeeni. Alarivin karvat värjäsin itse Promarkeiden pyhällä voimalla (olivat alunperin ne valkoiset & vaalea blondi).


Tavoitteenani olisi saada semi aidonnäköinen, mutta samaan aikaan hahmouskollinen väritys. No sateenkaarius on aika randomointia, mutta yritystä oli kuitenkin. Monesti olen nähnyt ko. hahmoa cossattaessa erittäin ilveilevienkin peruukkien näköisiä peruukkeja, joissa sateenkaari ei mene edes samalla tavalla kuin Rainbowlla. No itsekin päädyin lopputulokseen, että en varmasti saa ja ala väkertämään sateenkaarikerrostumaa niin, että se täysin vastaisi piirrettyä kuvaa. Silloin siitä katoisi se aitous. Omasta mielestäni on vähän kivempaa kun karvat juoksevat keskenään vähän sekaisemmin.

Nom nom, lisäkkeitä kun testailin...

En halunnut olla aivan täysi sateenkaari, joten alunperin suunnitteilla oli pitkät housut. Mutta valmiin paidan kanssa lyhyemmät shortsit näyttivät kymmenen aurinkoa paremmalta, joten päädyinkin niihin. Mutta sitten tarvitsin sukat ja mielellään sateenkaari-sellaiset. Sain sellaiset lainaan ihanalta ja värikkäältä Pörröltä, joka toi yli polven ylittyvät sateenkaaret minulle musikaalitreeneihin. 

Olin iloisesti yllättänyt, kun huomasin sukkien mätsäävän aika täydellisesti sateenkaarihihakäsine-juttuihini. Mutta nyt kun sateenkaarta oli päässä, jaloissa ja käsissä niin ... Ajattelin että lyttäisin kädessä olevat  sateenkaarihihakäsine-jutut hieman lyttänään ja laittaisin mustat kynsikkäät vielä päälle. Ihan vain että värikkyystaso pysyy semmoisessa ei liian räjähdysalttiissa heilurin kohdassa!

Lyhyet shortsit olivatkin lopulta koko poppoomme juttu - ai siis mitä?! Meillä oli muitakin poneja. Nanin kanssa olimme jo pidemmän aikaa tehneet ja suunnitelleet asujamme yhdessä. Nanista tuli ihanan pinkki, suloinen ja pomppiva Pinkie Pie. Saimme viime hetkillä mukaamme myös sukkansa lainanneen Pörrön, joka cossasi Applejackia. Lainasin Pörrölle oman AJ peruukkini ja hatun.


Kuvassa näkyykin jo t-paitahuppari, josta alussa mussutin. Kun paita oli valmis ja olin viimein saanut kaikki langat pääteltyä, painatin selkämykseen siivet animaation mallin mukaisesti. Ensin tein ne hopealla, mutta sitten päätinkin jatkaa päälle helmiäissinisellä ja lopputuloksessa oli mukavasti molempia. Ihan kivalta se näytti. Ko. paidan kaula-aukosta ei lopulta tullut ehkä aivan sellaista, mitä olin ajatellut - koska en oikeastaan ollut ajatellut sitä tarpeeksi. Olipa sitten oma moka tämä. >^<

Siivet eivät olleet ainoa painatus tässä cossissa. Perjantai iltana ennen conia päätin vielä ennättää taiteilla housuihini Rainbow Dashin cutiemarkin. Painopohjan ollessa noinkin tumma, suosin tummista vaatteista hyvin hohtavia helmiäisvärejä. Pilven painatin ensin hopealla ja sitten päälle valkoisella. Siniseen kohtaan käytin taas sinistä helmiäisväriäni ja keltaisen korvasi kulta. Ainoastaan punainen tuotti vähän epäilystä. Lopulta sekoitin väriin vähän hopeaa ja kultaa, sekä laitoin niitä vähän "pohjaksi". Kyllä se sitten jopa näkyi!

Vaaleanpunaiset tai pinkit silmät ovat melkein mahdottomuus. Arvasin tämän ja jahkailin eri piilolinssien välillä. Oli sitten epäaidon näköisiä uv-valoissa ym hohtavia täyspinkkejä silmiä, tai inhimmillisen näköisiä linssejä jotka eivät kuitenkaan lopulta näyttäneet edes vaaleanpunaisilta nimeksikään. Halusin myös sellaiset vähän isommat linssit, että näyttäisin söpömmältä poniotukselta. Lopulta tyydyin ihan Cybershopin tarjontaan.

Asun pieniä yksityiskohtia ja lisiä olivat kaulapanta, johon olin kiinnittänyt maalaamani RD-salaman roikkumaan, housuissa roikkuvat punaiset henkselit ja vaaleansininen sulka rustokorvakoru. Meikkipuoltakin piti löytyä jonkun verran. Perus meikkivoide+puuteri-pohjan lisäksi kulmakarvat saivat vähän oranssinpunaista väriä luomiväristä ja luomet itse hiukan pinkkiä, jonka toivoin edes vähän korostavan pinkkejä piilareita. Rajauksessa käytin valkoista rajauskynää ja valkoista luomiväriä tuli myös hyödynnettyä. Ripsetkin saivat vähän mustaa osakseen ja tarkoitus oli käyttää aivan pientä irtoripsipätkää silmäkulmassa (lauantaina se oli, sunnuntaina ei koska katosivat jonnekin). Musta nestemäinen rajaus viimeisteli lookin.

No jaa, mutta miltä tämä kaikki sitten about näytti Kikuconissa? Muutama hassun hauska otos voi valoittaa. Conissa oli kivaa ja ihanaa. Oli virkistävää käydä pienessä ja lämminhenkisessä tapahtumassa, jossa oli kiinnostavaa ja monipuolista ohjelmaa. Kikucon oli ihan paras!






DASH OUT!



lauantai 3. maaliskuuta 2012

Welcome to mainstream, can I have your Pokémons? Mitä?



Onko se Japani nyt äkkiä liian Mainstreamia, vai löytyykö muualtakin jo hyviä juttuja?
Ainakaan omissa cosplay suunnitelmissani on tosiaan ollut keikkausta ja kallistusta pois animun suunnasta. Omat suunnitelmat ja mietteet ovat pyörineet enemmänkin pelien, länsimaalaisten sarjojen ja näköjään myös elokuvien puolella. Varsinaiset manga- ja animehahmot edustavat sitten aika vähäistä lukumäärää - mutta sitäkin ylväämmin! Kyseessä kun oikeasti on hienoja hahmoja, ainakin näin omasta mielestäni.

On vähän puolittain harmittanut, ettei vastaan ole pamahtanut mitään hauskoja ja cossaamisen arvoisia animehahmoja. Mutta osa syynä tähän voi olla, että en niin kauheasti kauho läpi eri animusarjoja, ellei sitten ole tylsää. Ja tämä tylsyys pitää olla jo sitä puuduttavan puolesta, eli kyseessä on se piste että olen kauhonut läpi jo kaikki muut sarjat ym. mitä seuraan tai tykkään muuten vain katsoa.

Mutta muualta tuntuisi löytyvän mielenkiintoisia hahmoja. Lastenleluosastolla syyttä norkoilu ja Monster High lelujen tuijotus ajoi meidät seuraamaan saman nimistä animaatiota. No mitä sitten kävikään?

Tahtoo vain cossata nukkea, tämäkö paha?

Kyseisten nukkien asut ja idea miellyttivät. Desingit olivat erittäin yksityiskohtaisia, mutta tavallaan silti yksinkertaisia. Säväyttäviä kaiken kaikkiaan. Yläpuolen kuvan nukella (Operetta) on irrotettavan maskin alla kuviointi, joka ulottuu käsivarteen asti. Se muistuttaa kaunista nuoteista muotoutunutta palovammaa. Okei kuulostaa ehkä oudolta, mutta en mahda hämmentyneelle sepatukselleni paljoa. Kengissä on myös mm. nuottiavaimen muotoinen korko, joka ei kuitenkaan kuvassa näy niin hyvin. Juu. Se on vain hieno. ;;~;;

Sarjan animaatio on myös ihan miellyttävää, mutta eniten tässäkin pidin hienoisista taustan yksityiskohdista ja dubbauksesta. Tosin jälkimmäinen mieshahmojen kohdalla ei ollut niin kaksinen, mutta annettakoon se nyt vaikka anteeksi. Kielileikit ja eri hahmojen aksentit pitivät mielen korkealla näissä lyhyissä n. 3min jaksoissa. Plussaa lyhyydestä! Olen turtunut 20+min animudurraukseen. :'D

They r cute, don't ya think?

Mutta ettei menisi van länärisöintiin, niin olisi minulla haaveissa joskus toteuttaa cosplay Heart No Kuni No Alicen Jokerista. Mutta tällä hetkellä (hiuksia lukuunottamatta!) hahmo tuntuu kovin värittömältä ja siksi en usko, että olen heti totuttamassa siitä cossia. Mutta oho, onko tämä merkintä vain "haluaisin cossata näitä punapäitä"? Vaikka sitten niin. Onhan minullakin nyt vaihteeksi aika punaiset hiukset. Heh! Toisaalta myös mietin, että jompaankumpaan voisin hyödyntää punaista pitkää peruukkiani, joka on ollut jo hyvän aikaa toimettomana. Ellen äkkiä saksi sitä ja päätä olla Pokémonin Silver. No katsellaan mikä on sen tukan kohtalo joskus myöhemmin.

Joker toivottaa teille kaikkea hyvää... Ehkä?

perjantai 10. helmikuuta 2012

DO WHAT U GONNA DO~

Cosplayvuosi 2012 näyttää omalta osaltani taas hiljaiselta, sillä panokseni uppoaa enemmänkin eeppiseen animemusikaaliin kuin nyt jokaconin pukuiluun. Mutta kyllä silti joitain asuja on (toivottavasti!) tiedossa. Jos niitä ei näy, niin minua voi vapaasti ahdistella asiasta, että lopputkin pääni (niitä on varmasti useampi) voivat vapaapudottautua ja räjähtää säkenöiden. Sepä kuulosti kivalta, kokeillaan! Mutta ensin tämä jooripi jaa listaus.

Desucon


Hahmo: Mysterion
Mistä: South Park

Animecon


Hahmo: Snake (Gangreen Gang)
Mistä: Powerpuff Girls

Tracon

Hahmo: AUTO
Mistä: WALL-E

Deviantartin Cosplay status-journal merkinnässä on sitten miljoonien mahdollisuuksien lista siitä, mitä olisi myös kiva cossata. Sieltä löytyy jopa jotain vähän japanilaisempaa (viitaten siihen että yläpuolella roikkuvat suunnitelmat eivät kauhen japskeja ole). Mutta aika, tuo meitä rajoittava möhkäle! Se nyt on tässä vähän tiellä. Surku.

Nämä kolme varminta cosplayta on sitten kaikki sellaisia mitä en tdellakaan oleta kuin ehkä sen muutaman ihmisen tunnistavan. Tehotyttöilyn tunnistamista helpottaa se, että meillä on aika iso (tällä hetkellä yli 10hlö) ryhmä. Nyt meiltä Gangreen Gangistä (KALMANKOPLA) uupuu enää (mahdollisesti) yksi jäsen.

Coneja kiertämään tulen myös tietenkin jonkin verran. Jo mainittujen lisäksi mahdollisesti Chibissä (Hki) ja Kikussa. Nyt on jo takana Desucon Frostbite, jossa satuin näyttämään toisinaan tältä:

Comical Dream! Miku (me so derp)
Kuvaaja: Jamfoot

Ja sunnuntaina sitten seuraavalta:

COMMANDER KEEN
Kuvaaja: Fia

Lauantain ja sunnuntain välisestä spurdausyöstä ei sitten puhuta. Silloin puhuttiin nauhalle ja se materiaali voi toisinaan olla liian hämmentävää. No, meillä oli Nanin kanssa kiva yö. Valvoimme siis koko yön ja dubbasimme pikkuponeja, mutta väsymys sen jälkeen oli vähän turhan koomauttavaa.

Mutta juu. Ei tässä kai muuta.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Punaisia häntiä




Olen kuronut umpeen Beelzebubin ottaman jaksoharppauksen. Putosin kelkasta, kun pitkään minua palvellut koneeni irtisanoi elämänsä ja kuoli. Ei nyt lopullisesti, mutta ei siitä käyttökelpoista saa - ainoastaan tiedostot on pelastettu. Kannettavissa tietokoneissa tosiaan vaan tuntuu olevan se itsetuhomekanismi. Silti se otus minua palveli joku kuutisen vuotta, joka on aika paljon kannettavalta, Puolikuntoisena se kuitenkin oli enemmän kuin puolet tuosta ajasta.

Asiaan, eli tässä tapauksessa pukuiluun. Beelzebubin mainitseminen oli oleellista sillä toivon, että saan Aoi Kunieda cosplayn hyvälle mallille ja mukavasti johonkin coniin. Kyseessä varmastikin tulisi olemaan olla olevan kuvan mukainen versio. Peruukki on jo hankittuna, joitain housu-ehdokkaita on (animessa ja mangassa erilaiset) ja sitten vielä takki. Muut tissin /piilotushärpäkkeet/ ovat sitten jo kaapissa. :3



Kuniedasta tietenkin voisi tehdä myös sen koulupuku-version, viitaten myöhempiin jaksoihin jne. Koulupuvun kanssa vaan itseni pitäisi harjoitella niitä tyttömäisempiä poseja, asentoja ja eleitä. Treeniä, treeniä! Vaikka Kunieda ei aina mikään mahdottoman tyttömäinen hahmo olekaan, jonka tähden tästä pidänkin.

Mutta lyhyt hame on lyhyt...



Kunieda on pitkä ja olen iloinen, että pitkiäkin tyttöhahmoja löytyy (jotka ovat myös minun mieleeni). Hauskaa olisi tietenkin saada kokoon koko Red Tails (Nene, Chiaki, Yuka ja Ryōko) vaikka sitten tekisinkin tuon myöhemmän version Kuniedasta. Toisaalta Beelzebubia ei taida seurata kukaan kaveripiirini työtistä, tai mistäs sitä tietää? Sarja nyt on omanlaisensa ja sekavuudessaan viehättää itseni kaltaisia örrikkejä. Animen viimeisimmissä jaksoissa Ryōko ja Yuka ovat osottautuneet sellaisiksi hahmoiksi joista myös pidän. Haha.

Nene Omori



Chiaki Tanimura




Yuka Hanazawa



Ryōko Asuka



No tässä nyt jotain suunnitelman tapaisia. On niitä toki enemmänkin, mutta mitä sitä nyt kaikesta selittämään. Muuta kuin että Keenin kypärä on hankittu ja se pitäisi maalata. Maalauksen jälkeen asu melkein olisikin jo valmis kun kypärä on ollut se isoin juttu. Yay sille. :3

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Peruukkikarvan varassa?

Peruukit toisinaan tuntuvat jakavan mielipiteitä. Ne joko eivät näytä hyvältä tai oikeilta. Ne kiristävät ja kutittavat. Niissä tulee kuuma ja ne painavat. Ne ovat huonolaatuisia ja maksavat paljon. Oikeanlaisia on vaikea löytää. Niitä myydään netissä ja se on este ostamiselle. Ne vievät paljon säilytystilaa. Niitä on vaikea leikata oikeanlaisiksi tai stailata. jne.

Kaikkia ajatuksia ja aivoituksia en minäkään ole kuullut tai sitten muista, mutta coneissa tulee ainakin nähtyä kaikenlaista. On hienosti stailattuja ja upeita peruukkeja, jotka pukevat kantajaansa ja sopivat hahmolle kuin puunappi silmään. On niitä Aprillin halpalaarista ongittuja onnettomia karvatupsuja, joilla tuntuu olevan kokoajan karvanlähtö. On hyvälaatuisia peruukkeja, joille kuitenkaan ei ole vaivauduttu tekemään yhtään mitään. On omilla hiuksilla tehtyjä verrattomia suorituksia ja myös niitä omilla karvoilla kasattuja hämmennystä tuottavia pöheikköjä. Ja on myös heitä, jotka menevät omilla hiuksillaan jotka eivät ole yhtään samanlaiset kuin hahmolla itsellään on - onko kyse peruukkikammosta, hiustenleikkuukammosta, hiuslisäkekammosta, piittaamattomuudesta, oman hiustyylin itsekkäästä esittelystä vai jostain muusta?

Peruukkineitsyitä ja muita varten ajattelin koota pienen peruukki-myytin murtajan, sillä olen aika useaan otteeseen päässyt asiasta luennoimaan, joten mikseipä sitä saman tien tänne jakaisi. So here it goes ja lisää kysymyksiä saa esittää ja vastaan niihin jos eivät minua moiset kumoon saksi!

Väite 1. "Peruukit ovat huonolaatuisia."
Vastaus: Jotkut ovat, mutta se ei todellakaan tarkoita että kaikki olisivat. Suurin osa Suomen Aprillin/Punanaamion/Pilailupuodin halvimmasta valikoimasta on täysin kertakäyttökamaa, jos sitä edes kerran viitsi päässään käyttää. Tiimarin tuotteista puhumattakaan! Nämä kuontalot on tarkoitettu aikuisten kosteisiin pikkujouluihin tai lastenkekkereille, mutta muuta käyttöä en niille totisesti keksi. Hintalaatusuhde on useimmiten näiden kavereiden kanssa on aivan tuntematon käsite. Hieman kalliimmat peruukit taas ovat jo ihan hyviä (Punanaamiossa ainakin). Paremman laadun perässä itse suuntaan usein Ebay:hin. Tämä sivusto on laaja nettihuutokauppa, jolla on useita myyjiä ja valikoimakin on laaja. Laatukin saattaa vaihdella, mutta niin kuraiseksi se ei pääse kuin Suomen halpisperuukit. Mutta kyllä ebay:stakin löytyy "kosteiden juhlien" rupukamaa, mutta ne kannattaa suosilla ohittaa. Kyllä ihmissilmäsi erottaa laatueron. Kannattaa myös ottaa huomioon, että jos kuva on otettu salamalla tai huonossa valaistuksessa niin väri voi olla poikkeava.

Esimerkkinä eroista joita tuli hakusanalla "short green wig". Tuo mies oli niin esimerkillisen pelottava, että hän sai kunnian tulla mallaamaan tänne minunkin blogiini. Ei usein mosia herroja vastaan kävelekään!



Väite 2. "Peruukit ovat kalliita."
Vastaus: Jos luit ensimmäisen vastauksen niin hyvä, sillä tulen viittaamaan siihen tässä vastauksessa, kiitos! Peruukeja myydään ylihinnoiteltusti, alihinnoiteltusti ja siltä väliltä. Suomessa harrastetaa tuota ensimmäistä ja valmiiksi stailatut peruukit ovat myös kalliimpia. Mutta hyvän peruukin voi saada myös yllättävän halvalla. Itselläni on peruukki (ja useampikin) josta maksoin n. 10-12€ tai jotain vastaavaa ja sitä on ihailtu useaan otteeseen ja luultu minun omiksi hiuksikseni. Lisäksi peruukki on ihanan pehmeä, mukava ja kaikin puolin käyttötarkoituksensa täyttävä, eikä ollut hinnalla pilattu. Samalla hinnalla Suomesta ette saa mitään vastaavaa (ellei cosplaykaverilta käytettynä!). Hinnat voivat kuitenkin hämmentää itse kunkin. Yläpuolen kuvan a.) peruukki (ihastuttava miesmalli!) on hintavampi kuin viereinen ilmestys (20€ ja 16,5€). Nämä hinnat sisältävät postituskulut.

Peruukille usein tuo lisää hintaa seuraavat seikat: laatu, pituus, lisäkkeet, stailaus, se että se on luokiteltu cosplay peruukiksi jollekin tietylle hahmolle..jne. Postituskulut lisäävät hintaan osaansa, jos niitä on. Peruukki tulee kuitenkin monissa tapauksissa halvemmaksi, kui yirtys saada omista hiuksista irti juuri sitä oikeaa sinisen sävyä.

Väite 3. "Peruukit kiristävät ja kutittavat ja ovat muutenkin epämukavia."
Vastaus: Erittäin peruukkikohtaista. Useissa peruukeissa on mahdollisuus säätää peruukkin "kireys" juuri sopivaksi omalle pään ympärykselle. Rintaliivi-vertaus niiden kuvaamiseksi olisi ehkä suhteellisen osuva, mutta mitä luultavammin nokkela cosplaypiipero keksii ratkaisun vaikka ilman rintaliivejä. Kutiaminen voi olla yhteydessä tuohon kireyteen ja siihen että peruukkia on pidetty pidemän aikaa. Se voi olla myös laatukysymys se, tai sitten peruukkisukkahautomon tekosia. Jos peruukki on hyvä ja oikeanlainen, niin se ei ole epämukava. Silloin jopa unohdat, että sinulla on päässäsi peruukki eikä sitä tavallista tukkaa, joka on piilotettu peruukkisukan poimuihin. Epämukavuutta voi kuitenkin olla näkökentän puute, suuhun ja silmiin tulevat hiukset ym. Tämä seikka hoituu yksinkertaisesti pienellä saksimisella. Peruukin tulee olla mukava, jotta voit olla ja elää sen kanssa luontevasti. Oma käytöksesi tekee peruukista uskottavaman, eli jos sinä tunnet itsesi hyväksi sen kanssa niin tämä voi säteillä positiivisesti ympäriinsä. Nyt kyllä aloin selittää jo asioita erityisen hämmentävästi, hmm.

Väite 4. "En voi ostaa netistä, koska en osaa eikä se varmaan ole mahdollistakaan."
Vastaus: Internetissä ostosten tekeminen on arkipäiväistynyt ja enää siihein ei vaadita VISA:aa. Jos sinulla on esim. tavallinen visa electron, niin on täysin mahdollista, että voit yhdistää tämän kortin Paypal-tiliin/tunnukseen. Paypal on usein suosituin maksutapa, sillä se on turvallinen molemmille osapuolille. Tilille voi siirtää rahaa, mutta se ei ole tarpeen sillä Paypal voi veloittaa ostokset suoraan omalta pankkitililtäsi. Ostosten tekeminen Paypal maksuvälineenä erityisen kätevä, mutta kortin linkitys voi tuottaa ensikertalaiselle ja muillekin vähän ihmetystä. Lue Visa Electronin kytkeminen Paypaliin tai googleta lisää ohjeita jotka soveltuvat itsellesi parhaiten.

Jos et itse pysty ostamaan netistä, niin saatat kuitenkin tietää jonkun joka pystyy, jolloin varmasti voit pyytää palvelusta tältä henkilöltä. Itse olen tässä tapauksessa maksanut esim peruukin hinnan lisäksi vähän ekstraa, jotta välikätenä toimiminen olisi mukavampaa.

Väite 5. "Peruukit näyttävät luonnottomilta."
Vastaus: Tämä riippuu taas peruukista, mutta useimpia peruukkeja voisi hyvin luulla katajansa omiksi hiuksiksi. Se kyllä riipuu vähän väristä ja muusta, mutta eivät shokkiväritkään luonnottomilta näytä. Vain hieman erikoisilta. Omalla kohdallani kirkkaan oranssia peruukkiani on usein luultu täysin omiksi hiuksiksini ja minulta on kysyttykin miten olen onnistunut värjäämään ne moisiksi. :D

Väite 6. "Peruukkeja ei voi pestä."
Vastaus: Useimmat peruukit voi pestä. Jos ne on ostettu esim. jo moneen kertaan mainitusta Ebaystä, niin myyjillä on siellä usein peruukkikohtaiset pesuohjeet. Mutta tässä myös yksi: Lisää pesuvatiin viileää vettä ja hieman shampoota. Laita peruukki vatiin ja pese hellävaraisesti. Huuhtele kylmällä vedellä ja kuivaa peruukkia hieman pyyhkeellä tai/ja jätä kuivumaan peruukkipäähän. Jos peruukkipäätä ei ole, niin ei sitäkään välttämättä tarvitse, kunhan peruukki saa kuivua rauhassa. Harjaa peruukki vasta kun se on kuiva!

Väite 7. "Peruukin voi helposti suoristaa suoristusraudalla."
Vastaus: Ei, ellei peruukki ole näitä ihania heat resistant peruukkeja. Niiden kanssa saa leikkiä suoristusraudalla, kihartaa ja suoristaa. Mutta jos et siedä onko peruukillasi kyseinen ominaisuus niin käytä mieluummin kuumaa vettä. Iske peruukki peruukkipäähän ja kuumaa vettä päälle ja kuivumaan. Suoristusraudan kuumuus voi olla aivan liikaa rakkaille tekokuiduille. Kuuma vesi niksi kuitenkin toimii hyvin, joten sillä itse pelaisin ja olen pelannutkin! Muukin muotoilu kannattaa suorittaa kuumalla vedellä, jos peruukkisi ei ole heat resistant luokitusta.

Väite 8. "Peruukit vievät paljon säilytystilaa."
Vastaus: No jaa, minusta ne menevät verrattaen pieneen tilaan. Ei niitä koko ajan tarvitse pitää peruukkipäässä olohuoneen takanreunalla, kun mahtuvat sellaisenaan kaapinhyllylle.

Jne.

Jos lisää kysymyksiä tai ylipäätään mitään on mielessä (kuten että olen selittänyt jotain ihan väärää) niin ilmaiskaa toki itseänne. :D

tiistai 26. lokakuuta 2010

Ei ihan peruslista.

nsi vuoden ja muitakin tulevan tuulia sitä toisinaan ajautuu miettimään, erityisesti kun ideoita tulee koko ajan lisää ja mitä yllättävämpiä ne sitten sattuvat olemaan niin pakkohan ne lopulta on toteuttaa. En tiedä jaksanko tehdä tästä toisintoa, mutta mainitsen kyllä nämä herrat sillä ovathan he osa minun ensi vuotta!

Animeconiin olen tulossa hivenen leijuen ja verta oksentaen (toivottavasti en tätä harrasta liian pahasti). Kyseinen cosplay on Heart no kuni no Alice nimisestä mangasta ja pelistä, ja hahmonani on Nightmare. Otome tyylisten pelien hahmot ovat kieltämättä cosplayn kannalta hauskoja, sillä tavoitteet on asetettava korkealle. Cosplayni on osa ryhmää, jota iloinen Ada lapsi on koonnut kasaan. Sen verran sanon vaan että rakastan niitä Nightmaren vaatteita. Vielä ainakin ellei hirveää taistelua saada niiden kanssa sitten aikaiseksi.

Akagami no Shirayukihimen Obin ajattelin repäistä ehkä Traconiin, mutta en tiedä vielä. Se riippuu paljolti siitä mihin coniin saamme puhuttua vuoden 2010 アセマ Station Ekitou ryhmämme. Tähän ryhmään olen tekemässä Tampereen, joten ehkä siksi hingun Tampereen suuntaan, mutta katsoo nyt. Niin ja Animeconiin tai jonnekin muualle olin ajatellut Commander Keenin Keeniä, sillä eikös Acon ole nyt poikkeuksellisen pitkä? Hmm. Lisäksi listalla on Pokémon gijinka, ellei useampikin... c;

Desua kohti vilkuillen on tiedossa rullaluistimet, eli Air Gearin Agito/Akito luvassa. Kiroilu ja rullaluistelu onnistuu hyvänä combona vähän liiankin hyvin. Kun oikeanlaiset työkalut ja uudet rullat että laakeri ym. saan hankittua, niin tavoitteena on tehdä rullaluistimistani kaksipyöräiset Air Trekit. Desuun kyllä saattaa olla luvassa jotain astetta musikaalisempaa myös.




Noniin, nyt kun olen ollut mukamas mukava ja käynyt läpi nuo höpinät, niin voin kertoa näitä "paljastamattomia" suunnitelmia.

Ensimmäisenä ehkä yllättävin, eli Stocking hullun hauskasta animesta Panty & Stocking with Garterbelt (パンティ&ストッキングwithガーターベルト). Onhan siitä mangakin muuten, mutta en ole vielä ehtinyt sitä lukemaan. Mutta kuten näette, kyseessä on tyttöhahmo. Kuinka brutaalia. Ne jotka ovat sarjan pariin eksyneet tietävätkin, että Stocking ja minä jaamme ainakin yhden saman ominaisuuden; rakkauden makeaan ja jälkiruokiin. Älkää vain luulko että vain sen takia olisin tätä cosplayta tekemässä KÖH KöH.Se vain on yksi hyvä syy monien joukossa! Toivottavasti saan itsestäni revittyä esiin goottineidin, hmm.



Toisena listatalle pääsee AUTO. Ei välttämättä heti sano mitään tai muistu mieleen, mutta kyseessä on WALL·E elokuvasta tuttu autopilotti ja sen inkarnaatio, eli ihmisversio. Viime syyskuussa tuli pitkästä aikaa katsottua tämä elokuva ja vastustamattomuus otti pitävän otteen. Jos joitain muita robotteja elokuvasta voisin kuvitella cossaavani niin ensimmäisenä mieleen tulee oranssia vilkkuaan välkyttävät HALT! botit. Aivan ihania ja hiivatin ärsyttäviä. ♥



Kolmas tulee sarjasta nimeltään Ghost Stories tai paremminkin Gakkō no Kaidan (学校の怪談). Ja tämä tyttöjen alusvaatteista kirjaa pitävä tyylitajuton poikalapsi on nimeltään Hajime Aoyama. Kyseinen sarja on aivan loistava, joten haluan tehdä siitä cosplayn vaikka nuo vaatteet ovat ... sanotaan vaikka sitten että jännittävät. Koska oma pääni on sekaisin, pidän molemmista dubbauksista. Alkuperäinen japaninkielinen on ei mitenkään poikkeava ja täten myytit ja tarinat saavat pelottavampaa tuntua. Englannin kielinen dubbi muistuttaa itseäni paljon Yu-Gi-Oh: The Abridged Series:ia, South Parkia ja jotain muutakin. Erittäin sokerisessa hämärässä mielentilassa jaksot osoittautuivat suureksikin viihteeksi.



Tulkoon takaisin tuo kultainen 80-luku ja My Little Ponyt! Äitini luona häneen koneella on kuva ja nimi siitä ponista mitä olen tekemässä, ainakin näin muistelen ja toivon. Jonkin asteinen inkarnaatio, mutta ponius on silti ja tietenkin lautasella. Ei tietenkään kirjaimellisesti, hyvänen aika! Mutta tämä se oma ponini ei ole. Poni on niitä aitoja vanhoja eikä näitä järkyttäviä Bratz brändiä tapailevia otuksia.



Tokyo Godfathers on yksi niistä jouluajan elokuvista, jonka mielelleen katsoo uudelleen joka vuosi. Mutta eipä siitä ole paljon cosplayta nähty (miksiköhän?!). Talvisessa Suomessa tämän tyylinen asuhan olisi oikein mukava ja lämmin. Hana-neiti on hieno mies. Nyt täytyykin mennä sanomaan että en ole ennen transvestiittia cossannut. Vai olenko tietämättäni?




Viidentenä tulee Halinallet / Care Bears! Paluu menneisyyden outoihin VHS kaseteilla seikkailleisiin karvanalleihin voisi vaikuttaa pelottavalta, mutta kun listalta löytyy jo My Little Ponyt niin ei sovi enää luulla yhtään mitään ... ainakaan liikoja. Mutta Noita Sydämetön / No Heart on uskottava pahis, joka on suhteellisen harvinaista. Tai lähinnä No Heart omaa Voldemortmaista karismaa tai jotain selittämätöntä. Tämä cosplay on ollut listallani jo pitkään ja tahdon totisesti sen toteuttaa. Niin ja kun kerran Voldemortkin tuli mainittua niin kerrottakoon että hänen nuoruuden itseään, joka tunnetaan paremmin nimellä Tom Riddle, olen ajatellut cossata.

Lista tuntuu jo pitkältä, oudolta, hieman poikkeukselliselta, jännältä ja ties miltä. Lähinnä vaikuttaa, ettei tästä mitään perinteisen tuntuista cosplay listaa tullutkaan. Mutta omasta mielestäni idearikkaus ja se ettei aina cossattaisi jotain niin itsestään selvää kuin Hetalian Amerikkaa, Miku Hatsunea ja muita nykyajannarutoja. Jos samaa cossia on yli tusina, menee silmissä jo puuroksi. Itse haluan cosplayata sitä mikä tuntuu hyvältä, hauskalta, kivalta ja omalle kohdalle sopivalta. So what jos cosplayni voi kääntyä "oudommaksi" sen takia että teen pukuni niistä jutuista, mikä minua silloin sattuu innoittamaan. Jos se on minusta hyvä niin saa kelvata muillekin. Olen niin raaka etten jaksa enää välittää muiden mielipiteistä, mutta tätä en tarkoita pahalla. Mutta tuskin nyt mua joku alkaisi teurastamaan jos haluaisin cossata Viidakkovekara Juusoa, Tabalugaa tai vaikka Hannu Hanhea... Ellei se joku ole sitä mieltä että cosplayta saa repiä irti vain mangasta/animesta ja j-rockista. tms.

Mutta jos joskus Miku Hatsunea cossaisin, niin se olisi tämä asu:



Aka en koskaan sanonut etten koskaan cossaisi tätä hahmoa, mutta jos koskaan teen sen niin se tulee olemaan tämä phantom-versio, josta en ole nähnyt pahemmin asuja. /fin.