perjantai 23. syyskuuta 2011

Kilometri karvaa ja tulevaisuuden takut

Pitkät peruukit voivat olla monelle niin ihastuksen kuin pelon ja kauhistuksen aihe. Ne ovat ihania ja nättejä, mutta mikä tuska onkaan selvitellä niistä takkuja, ilman että revit samalla puolet peruukista pois. No karkeasti ilmaistuna.

Aoi Kunieadalla (kts. edellinen merkintä) on pitkät hiukset. Animessa ne toisinaan ulottuvat takamukseen asti. Siksipä olin ostanut neitiä varten piiiiiiitkän peruukin. Olin jo aikaisemmin siihen leikannut otatukan mallilleen, mutta nyt kun otin sen taas esille...

OH GUH UGGUUUUU.

Hiusta oli niin paljon, että olisin voinut kulkea ihan hyvin ilman paitaa. Jaah, luonnotonta hiustenpaljoutta ei kyllä ollut kiva katsella eteenkään kun se varmasti menisi helpommin takkuun mitä enemmän sitä olisi. Siksipä varustauduin eilen illalla harjoilla, hoistosuihkeilla, ohennussaksilla ja saksilla (kampaamosakset nekin). Operaatio oli haastava, sillä en voinut pitää samalla peruukkipäästä kiinni. Välillä siihen juoksi koirani Runo ja peruukki ja pää lensivät kaaressa lattialle. Niin ja koitin puhua samalla vielä puhelimeen, noh... Loppuun urakan sain Kiran avustuksella, joka piti päästä kiinni kun minä leikkasin peruukin uuteen uskoon.

Lopulta peruukki oli paljon muikeampi ja luonnollisempi ja yksinkertaisesti - ihana.

Toki kun sitä päähäni koetin niin mieleen tuli että tuosta vielä pitäisi lyhentää ja sitä ja tätä, mutta ainakaan tukka ei ollut enää palikka. Nyt se jopa näytti sen hahmon tukalta, jolle se kuuluu. Tosin ehkä joskus otan kuvia muuten kuin yöllä se päässä - koska nyt oli tajuttoman väsynyt. Mutta eipä tuo mitään kun sain mukavanlaisen lookin tukalle aikaan. Vati kyllä hiukan hoitosuihketta sen oikominen sen jälkeen kun Runo viskoi sen lattialle... Ehh.

Vielä todisteet miltä se näytti päässäni! Huaa!

Väsynyt mäy on väsynyt... U__U

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti